JeremiasNurmela

Perusoikeuksien rajoittamisesta kiireellisesti

Perusoikeuksien rajoittamisesta kiireellisesti

 

Oikeusministeri Häkkänen ilmoitti eilen aikomuksensa esittää hallitukselle perustuslain muutoksen säätämisestä kiireellisenä. (https://yle.fi/uutiset/3-10024875) Perustuslakia aiotaan muuttaa sallimaan suunnitteilla oleva tiedustelulainsäädäntö eli siviili- ja sotilastiedustelupaketti. Tämä pisti minut pohtimaan perustuslain muutoksen kiireellisenä säätämisen valtiosääntöoikeudellisia vaikutuksia ja hämmästelemään siitä käydyn keskustelun vähäisyyttä. Keskustelun herättämiseksi, viisaampien mielipiteiden toivossa ja tiedonjanosta tässä siis erään oikeustieteen ylioppilaan pohdintaa aiheesta:

 

Suomen tiedustelulainsäädännön uudistamistarpeesta ei vaikuttaisi olevan erimielisyyttä. Olisi varmasti hyvä sekä poliisille että puolustusvoimille saada selvyyttä, vapautta ja rajoja valtuuksiinsa tiedustelun toteuttamisessa. Verkkotiedostelu on tehokas keino lisätä yleistä turvallisuutta, ennaltaehkäistä rikoksia ja parantaa maanpuolustusta. Uusi teknologinen aika vaatii uudet teknologiset rikoksenestokeinot. Tiedustelulakien tarpeellisuudesta osoittaa myös esimerkiksi suojelupoliisin lausunto, jossa SuPo totesi eilen Suomen terroristiuhan pahentuneen vaikeasti ja Suomen nousseen muiden pohjoismaiden kanssa samalle tasolle terrorismiuhassa. (https://yle.fi/uutiset/3-10026094) Tästäkin vaikutetaan olevan jokseenkin yksimielistä eduskuntapuolueiden kesken.

 

 

Erimielisyys ja toivomani keskustelu ei siis liityy lainuudistuksen motiiveihin tai tarpeellisuuteen, vaan sen säätämistapaan. Vahvan pääsäännön mukaan perustuslakia muutettaessa, tulee sen ensin läpäistä eduskunnan käsittely tavallisella enemmistöllä, jonka jälkeen lakimuutos jätetään lepäämään odottamaan uusia eduskuntavaaleja. Vaalien jälkeen kokoontunut uusi eduskunta äänestää samasta lakimuutoksesta tällä kertaa 2/3 enemmistövaatimuksella, jotta perustuslain muutos tulee voimaan. Perustuslakia aiotaan kuitenkin tällä kertaa muuttaa kiireellisenä. Tämä tarkoittaa sitä, että perustuslain muutoksesta voidaan päättää jo saman eduskuntakauden aikana. Edellytyksenä tälle on, että ensin 5/6 eduskunnan jäsenistä äänestää muutoksen käsittelystä kiireellisenä ja sen jälkeen 2/3 enemmistö hyväksyy perustuslain muutoksen. Kiireellinen menettely kuulostaa todella kätevältä eduskunnan toimintamahdollisuuksien puolesta, mutta toisaalta kuten kohta tulen esittämään, on se erittäin ongelmallinen ja äärimmäisen poikkeuksellinen toimintatapa koko perustuslain ja perus- sekä ihmisoikeuksien näkökulmasta.

 

Perustuslain muutos kiireellisesti on menettely jota ei ole vuoden 1999 perustuslain kokonaisuudistuksen jälkeen kertaakaan tehty. Tätä ennen meillä oli käytössä vanha hallitusmuoto ja sen aikainen runsaasti käytetty poikkeuslaki-instituutio, joten pidempi tarkastelujakso ei ole mielekäs. Syy sille miksi perustuslakia ei ole muutettu tai tarkoitettu muutettavaksi kiireellisesti ilman myöhemmin tekstissä analysoitavia poikkeuksellisen painavia perusteluita on sen erityinen luonne koko Suomen muun lainsäädännön ankkurina. Perustuslakia itseään siteeratakseni: ”Perustuslain 1§, Valtiosääntö: Suomen valtiosääntö on vahvistettu tässä perustuslaissa. Valtiosääntö turvaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yksilön vapauden ja oikeudet sekä edistää oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa.” Perustuslaki nauttii erityistä pysyvyyttä Suomen oikeusjärjestelmässä, sillä se sisältää tärkeimmät ja oikeushierarkiassa korkeimmat säädökset. Perustuslaki sisältää perustavanlaatuiset arvomme ja ohjeet, eli muun muassa perus- ja ihmisoikeudet sekä ne säädökset jotka säätelevät Suomen instituutioita, kuten esimerkiksi eduskunnan lainsäädäntöä.

 

 

Ajatus joka ainakin minulle on perustuslain esitöistä, säädöksistä, perustuslakivaliokunnan käytännöstä ja valtiosääntöoikeuden opinnoista välittynyt on tiivistäen, ettei lähtökohtaisesti poikkeuslakeja säädetä eikä kiireellistä menettelyä käytetä. Asiaa voidaan selventää pohtimalla yksittäisen eduskunnan kykyä ja tahtoa ohittaa aikaisemman lainsäätäjän tahto kun tämä aikaisempi eduskunta on toiminut perustuslainsäätäjänä. Tällöin varsin luontevasti perustuslainsäätäjän tahto määrittää nykyisen lainsäätäjän tahdon rajoja. Jos näitä rajoja halutaan muuttaa on melko yksiselitteisesti perustuslain hengen mukaista muuttaa niitä perustuslain normaalissa säätämisjärjestyksessä.

 

Miksi sitten perustuslain kiireellinen muuttaminen on niin merkityksellinen toimenpide ja miksi toivoisin pidättyväisempää suhtautumista tähän viimesijaiseen säätämistapaan? Virallislähteet ainakin johdattelevat tässä kohti varovaisuutta: Perustuslain muutokset vaativat lähtökohtaisesti kahden eduskuntakokoonpanon käsittelyn alkuperäisten vuoden 1906 perustelujen (joihin ei ole tullut linjanmuutosta 2000-luvun uudistuksessa) mukaan siksi, että perustuslaki olisi turvassa hätiköinniltä ja poliittisilta suunnanmuutoksilta. Tarkoitus vaalien yli odottavassa perustuslain muutoksessa on saattaa se vaalien keskustelunaiheeksi ja varmistaa riittävä harkinta-aika ja laadukas säädösteksti. (Valtiosääntöoikeus, Jyränki 2012 s.242)

 

Kiireellinen käsittely on kuitenkin jätetty mahdollisuudeksi perustuslakiin, joten sen käyttämisen edellytyksien tarkentaminen on välttämätöntä. Kiireellinen käsittely on sallittu, perustuslakivaliokunnan mietinnön PeVM 5/2005 mukaan vain, kun perustuslain sanamuodon muutokselle on ”poikkeuksellisesti välttämätöntä tarvetta”. Muotoilu ”poikkeuksellisesti välttämätöntä tarvetta” vaatii soveltumiskynnykseltään jotakin aivan kertakaikkisen maailmaa ravistelevaa tilannetta jossa välittömästä reagoimattomuudesta aiheutuisi valtavaa vahinkoa. Säädös muutoin tuskin käytettäisi näin painokkaita ja useita korkeaa soveltumiskynnystä painottavia sanavalintoja. Huomautan että vaikka toki jokaista lakia tulee tulkita omassa kontekstissaan, on muotoilu ”poikkeuksellisen välttämätön tarve” harvinainen. Normaalisti lainsäädännössä ilmenee käsitteitä ”olennainen”, ”painava” tai yksinään ”välttämätön” kuten perusoikeuksien rajoitusedellytyksissä. On siis paikallaan painottaa sanamuodon vaatimaa huomattavan korkeaa kynnystä säätää perustuslain muutos kiireellisenä. Pintapuolisella tarkastelulla saattaa kuitenkin vaikuttaa siltä, että tiedustelulainsäädännön kirjaaminen olisi ainakin jokseenkin kiireellinen lainsäädäntötavoite.

 

Kyseenalaiseksi tämän kiireellisyyden siinä kontekstissa, että kyse on ”poikkeuksellisesti välttämättömästä tarpeesta” asettaa moni seikka. Esimerkiksi oikeusministeri Häkkänen on itse todennut 25.5.2017 ettei suosittele tiedustelulain läpiviemistä kiireellisenä. Myönnettäköön että hän jätti vaihtoehdon kuitenkin auki. (https://www.verkkouutiset.fi/tiedustelulaki-lapi-kiireellisena-oikeusministeri-antti-hakkanen-tarkan-harkinnan-paikka-65830/) Kiireellinen perustuslain muutos ei myöskään ehtisi nopeuttaa olennaisesti tiedustelulainsäädännön läpimenoa, sillä juuri alkanut vuosi on viimeinen ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja, jonka jälkeen asiasta voitaisiin päättää normaalilla menettelyllä. Ehdotetun kiireellisen menettelyn valmistelussa ja käsittelyssä menisi kuitenkin runsaasti aikaa, joten lainmuutos ja tiedustelulainsäädäntöpaketti eivät olisi siis merkittävästi aikaisemmin voimassa.

 

Tämä kiirehtimismenettely muodostaisi silti sen ennakkotapauksen, jonka perusteella tulevaisuudessa arvioitaisiin tarvetta perustuslain muutoksille kiireellisinä. Henkilökohtainen näkemykseni on, että pitkään valmistelussa ollut laki jonka kiireellisyys ei osoita sellaista painavuutta ja välittömyyttä, mitä perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, olisi harkitsematon Pandoran lippaan avaus. Samankaltaisia mielipiteitä ovat esittäneet myös valtiosääntöoikeuteen enemmän perehtyneet henkilöt, kuten esimerkiksi valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta: ”En ole nähnyt, että tässä olisi kiireellisyyden edellytykset olemassa” (https://yle.fi/uutiset/3-9738553)

 

Erityisen ongelmallista tiedustelulainsäädännön vaatiman perustuslain muutoksen osalta on, että siinä on tarkoituksena rajoittaa ihmisoikeuksista yksityisyydensuojaa ainakin kirjesalaisuuden osalta. Perus ja ihmisoikeuksien rajoituksiin tulee suhtautua hyvin suurella varauksella ja niiden rajoituspyrkimyksissä tulee noudattaa erittäin tarkkaa intressipunnintaa. Tästä indikaationa ovat esimerkiksi perustuslakivaliokunnan muotoilemat perusoikeuksien rajoitusedellytykset. Kiireellinen menettely sopii tähän tarkoitukseen poikkeuksellisen huonosti.

 

Kerran menetetyt ihmisoikeudet voi olla vaikeita saada takaisin varsinkin jos niiden rajoitus toteutetaan perustuslain kirjaimen tasolla. Esimerkkinä mielestäni ilmeisen yliampuvasta lainsäädännöstä aihepiirissä toimii Ranskassa voimaan saatettu tiedustelulaki. Tämä laki on saanut YK:lta asti nuhteita liian paljon yksityisyyttä rajoittavista säännöksistä. (https://www.theguardian.com/world/2015/jul/24/france-big-brother-surveillance-powers)

Kun kyse on ihmisoikeuksien rajoituksista varovaisuuden, harkinnan ja hillinnän merkitystä ei voi ylikorostaa. Olen kuullut tätä lähestymistapaa korostavan näkemyksen vasta-argumenttina käytettävän seuraavaa pohdintaa: Syyllisten oikeusturva ja yksityisyydensuoja ei voi ylittää yleistä turvallisuutta, joten nämä rajoitukset eivät ole ongelmallisia. Tätä väittämää kannattavien suosittelisin kuitenkin muistamaan, että yksityisyydensuojan heikkeneminen ei kohdistu vain ”syyllisiin”, vaan aivan jokaiseen joka joutuu toisinaan mahdollisesti satunnaisestikin tarkkailun kohteeksi.

 

Kuten jo alussa totesin, en kyseenalaista tiedustelulakien säätämistä, vaan nimenomaisesti niiden säätämisen kiireellisenä. Minua huomattavasti viisaammat asiantuntijat voivat varmasti valistuneesti keskustella siitä minkälainen mahtaisi olla sellainen tilanne jossa voitaisiin säätää muutos tulemaan kiireellisenä voimaan. Kehtaan kuitenkin väittää, että vähintäänkin suuri osa heistä pitäisi mahdottomana sitä, että nykyisen lainsäädäntöaloite täyttää nämä kriteereistä korkeimmat. Päätösvalta asiassa lopullisesti on perustuslakivaliokunnalla. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin muovannut jo aikaisemmissa lausunnoissaan ne periaatteet joiden perusteella perustuslain muuttamisen tulee tapahtua. Aikaisemmin sanotun perusteella en löydä tilanteessa tulkintaa jolla kiireellisyyden edellytykset ilman olosuhteiden dramaattista muutosta täyttyisivät.

 

 

Jeremias Nurmela

Oik Tied YO

 

Kyselyt jeremias.nurmela@gmail.com

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Hei Jeremias,

pitkästi ja perusteellisesti pohdit asioita. Oletko huomannut, että kanslaisaloite.fi -palvelussa on 14.1.2018 avattu kansalaisaloite perustuslakituomioistuimen perustamiseksi (OM 22/52/2018).

Tuleeko tässä nyt mahdollisesti kilpajuoksu näiden kahden asian välillä? Kumpi ehtii ensin maaliin?

Käyttäjän JeremiasNurmela kuva
Jeremias Nurmela

Hei Kirsi,

Kiitos viestistäsi!

Tiedustelulain uudistamisen ja perustuslain muutoksen suhteenhan ei vielä ole edes hallituksen esitystä jota perustuslakivaliokunta tai minä voisin kommentoida, joten en osaa vielä sanoa kiireen syistä tarkemmin kuin mitä blogitekstissä spekuloin jo.

Perustuslakituomioistuin aloitteena on Suomessa varsin mielenkiintoinen konsepti jonka suhteen en itse ole vielä muodostanut mielipidettäni. Periaatteellisella tasolla perustuslain ennakollisen valvonnan toteuttajana erillinen perustuslakituomioistuin olisi varmasti jossain mielessä "pätevämpi" arvioimaan lakien ja prosessien perustuslainmukaisuutta kuin poliitikoista koostuva perustuslakivaliokunta.

Toisaalta taas perustuslakituomioistuimen tarpeellisuutta kyseenalaistaa jokseenkin hyvin toimiva perustuslakivaliokunnan perustuslainmukaisuusvalvonta ja ihmisoikeuksia valvova Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Myös huomioon tulee ottaa perustuslain 106 pykälä jonka perusteella tuomioistuimilla on jo nyt valtaa arvostella yksittäisessä lainsoveltamistilanteessa säädöksen soveltamisen perustuslainmukaisuutta ja ohittaa perustuslain kanssa ilmeisessä ristiriidassa oleva säädös.

Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan ja mietinnöissään luonut hyviä kriteereitä, kuten perusoikeuksien rajoitusedellytykset joiden noudattamista se on myös systemaattisesti vaatinut. Perustuslakivaliokunta myös kuulee asiantuntijoita ennen päätöksen tekoa ja oma näkemykseni onkin että sen toiminta on laadullisesti jokseenkin hyvää. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin voidaan myös hahmottaa ihmisoikeuksien tasoa vartioivan instanssina, sillä EIT:n tuomiot sitovat Suomea. Näin ollen Suomen ihmisoikeuksien noudattamista valvotaan jo monesta suunnasta.

Toisin sanoen en ole vakuuttunut perustuslakituomioistuimen tuomasta lisäarvosta niin paljon että pitäisin sen perustamista kiireellisenä. Jos poliitikot ottaisivat agendalleen säätää perustuslain hengen ja tarkoituksen kannalta hankalia lainsäädäntötavoitteita keksivät he kyllä perusteet joilla ne ovat välttämättömiä. Näin käynee oli perustuslakia vartioimassa sitten valiokunta tai tuomioistuin.

Oma käsitykseni kansalaisaloitteen vaikutuksista tiedustelulainsäädäntään olisi seuraavanlainen:

Perustuslakituomioistuimen perustaminen voisi varmastikin konkreettisesti vaikuttaa tulevaan tiedustelulainsäädäntöön siinä tapauksessa jos tuomioistuimen vaatima perustuslaintasoinen säädös josta tuomioistuin saisi valtuutensa tulisi voimaan ennen tiedustelulain käsittelyä perustuslakivaliokunnassa. Tämä säädös joutuisi käymään läpi tavallisen perustuslain säätämisjärjestyksen eli se vaatisi kahden eduskunnan hyväksynnän.

Kansalaisaloitteen olemassaolo tai edes vaadittavien nimimäärien kerääminen sinällään ei vielä vaikuta mihinkään muihin lainsäädäntöhankkeisiin sillä kansalaisaloitteen läpimeno vaatii vain, että eduskunnan täytyy käsitellä kansalaisaloite, ei hyväksyä sitä. Mikäli eduskunta kuitenkin päättäisi hyväksyä aloitteen ja aloittaa lainsäätämisprosessi, ei tuokaan vielä aiheuta ainakaan juridista estettä muiden lainsäädäntöprosessien täysimääräiseen jatkamiseen. Toisin sanoen mitään välitöntä vaikutusta tiedustelulain säätämiseen en usko kansalaisaloitteen tarvittavien nimien keräämisellä olevan.

Käyttäjän MiikkaHiltunen kuva
Miikka Hiltunen

Hei Jeremias,

Kirjoitan poikkeuksellisesti ihan oikean kommentin, sillä valtiosääntöoikeudesta aivan erityisesti kiinnostuneena pidin kirjoitustasi erittäin korkeatasoisena ja analyyttisenä sekä hyvänä puheenvuorona tärkeästä aiheesta, joka on harmillisesti todellakin jäänyt varjoon tiedustelulakeja koskevassa julkisessa keskustelussa. Näin siitäkin huolimatta, että kuten tekstissäsi viittaatkin, useampikin valtiosääntöoikeuden asiantuntija on valmisteluprosessin eri vaiheissa esittänyt kriittisiä arvioita kiireellisen menettelyn tarpeellisuudesta. Kiireellisen menettelyn käyttämisen ennakkotapausluonnetta ei myöskään nähdäkseni ole riittävän laajasti sisäistetty.

Katson myös, että kirjoituksesi on tervetullut ja rohkeakin esimerkki ns. oikeistolaisesta perusoikeusmyönteisestä keskustelusta (jota on peräänkuuluttanut esim. professori Martin Scheinin: https://yle.fi/uutiset/3-9819874) aikana, jolloin useampi kokoomusvaikuttaja on esittänyt toisensuuntaisia, jopa nihilistisiäkin näkemyksiä perusoikeuksista ja perustuslain tulkinnasta. Toisaalta samalla kirjoituksesi paikantuu mielestäni osuvaksi jatkumoksi Kokoomusopiskelijoiden viimeaikaisille rohkeille ja suuntaanäyttäville linjauksille tasa-arvon ja ihmisoikeuksien edistämiseksi (esim: https://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-tuli-tiukka...). Näin siitäkin huolimatta, että näkemyksesi ovat kirjoituksessasi luonnollisesti omiasi, eivätkä välttämättä tässä suoraan edusta yhdistystä.

Koska olet selkeästi jo tätä varten perehtynyt kiireellisen säätämismenettelyn edellytyksiin, sanoisin, että aihe antaisi pienillä rajauksilla hyvän mahdollisuuden yleisemmänkin tason jatkopohdintaan (jonka tässä jätät "viisaammille") esim. pienehkön valtiosääntöoikeudellisen seminaarityön muodossa! Suosittelen siis lämpimästi harkitsemaan valtiosääntöoikeudellisia teemoja jatkossakin kirjoitusten aiheina, tsemppiä!

Käyttäjän Kirsiomp kuva

Jeremias, jostakin syystä sinun kuvasi on hävinnyt tästä puheenvuorosta ja tämä puheenvuorosi löytyy vain nimelläsi hakutoiminnon kautta.

Tämä puheenvuorosi tuli kyllä päällimmäiseksi 17.1. myöhään illalla, mutta se hävisi heti saman tien. Miksi näin?

Uskon, että tämä aihe olisi kiinnostanut useita muitakin, koska vasta on avattu perustuslakituomioistuimen perustamista koskeva kansalaisaloite netissä.

Toimituksen poiminnat